kennel Burning Red's: Raili is on fire!

Taas on pari viikonloppua menty koiraharrastusten parissa ja Raili on kyllä ollut sellainen luottokone että oksat pois ;)

27.-28.9. olimme äidin kanssa Tallinnassa kr näyttelyssä Railin, Sissin ja Peten kanssa. Matka meni hyvin ja koirat reissasivat rennosti. Perjantai iltana oli vain aivan mieletön myrskytuuli ja hieman se kyllä laivassa tuntui.

Lauantaina Sissi aloitti, tuloksena eri2 junioriluokassa. Uutta yritystä sitten sunnuntaina. Peten kanssa pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni kehään, mutta varsin kelvollisin tuloksin pääsimme kehästä pihalle; eri1 SA "PU5" ja SERT, jonka johdosta Petelle titteli EE MVA! Onnea Teemu ja Riikka :) Raili on ottanut tavakseen lähteä ulkomaille bikinikuosissa eikä tämäkään kerta ollut poikkeus, ei nyt sentään nahka onneksi paistanut läpi. Raili oli ainoa tolleri ja tuloksena omaksi hämmästyksekseni ERI1 SA SERT ROP eli myös Railista Eestin valio! Rumat ne turkilla koreilee ;) Ryhmässäkin käytiin kääntymässä.

Sunnuntain tuomari olikin sitten tiukka tapaus. Sekä Sissi että Pete saivat EH:n. Hieman jännitti viedä sitten vielä naku-Raili samaiselle tuomarille, mutta tuomari tykkäsikin Railista oikein paljon ja tuloksena ROP. Arvostelukin oli oikein mukavaa luettavaa; "Fine champion quality and handled to perfection. Correct size. Pleasing head. Correct details. Nice front and rear. Easy in the move - needs a bit more drive."

Eli Pete ja Raili saivat reissulta sen mitä lähdettiin hakemaan. Sissiä nyt kovin moitittiin rungon kehittymättömyydestä, mutta junnuhan se vasta on. No Sissi nyt kuitenkin pääsee vielä kerran yrittämään junnuvalion arvoa, vaikka paikan päällä olinkin sitä mieltä että ei sitä väkisin lähdetä yrittämään. Mutta kun vapaaehtoisia viejiä ilmestyi paikalle niin menköön nyt vielä kerran sitten :D

FI&BY&LV&EE MVA Myrock's X-Mas Angel

Viime viikonloppuna teimme Railin kanssa pienen agilityturneen; lauantaina Janakkalassa ja sunnuntaina Liedossa kolme rataa.

Meillähän on nyt aika hyvä hyllyputki takana ja kun Janakkalan ensimmäinen rata päätyi taas kerran hylkäykseen niin kyllähän siinä meinasi alkaa jo masentamaan. Mutta sitten homma lähti rullaamaan ja teimme Railin kanssa hienon tuplanollan :) Kylläpä tuntui hyvälle. Toisella radalla meikäläisen jaloista vain loppui ihan täysin voima loppusuoralla ja oli sitten niin lähellä hylkäys viimeisellä esteellä. Onneksi mulla on kiltti koira, joka siinä tilanteessa jäi vain odottamaan täysin selkeää ohjetta siitä kummalle esteelle tässä nyt oikein kuuluisi mennä. Luottokoira <3 Anne oli ottanut meidän radan nauhalle, kiitos! Kauheeta rääkymistä tuossa neljännellä esteellä, mut eipä sujahtanut tuohon ansaputkeen ;)

Yöksi mentiin Forssaan Railin kasvattajan luokse, kiitos vain Johanne kaitsimisesta :) Sunnuntaina oltiin sitten virkeinä Liedossa. Siellä olisi ollut neljä rataa tarjolla, mutta olin sitä mieltä että kolme riittää meille. Ensimmäinen rata oli ihan kaaos. Ilman hyvää koiraa siitä olisi tullut hylky varmaan jo ihan alkumetreillä. Olin koko ajan myöhässä ja linjasin aivan päin päin mäntyä. Siis aivan kamalaa! Onneksi tästä ei ole videotodisteita... Aalla tapahtui melkein tapaturma; suoraan sanottuna tein kaikkeni että estäisin Railin pääsyn esteelle, mutta kuuliainen koira ei välittänyt siitä että huonon valssin jälkeen ohjaaja seisoo esteen edessä ja ohjaus osoittaa suoraan ohi. Raili kiilasi eteeni, hyppäsi sivusta roikkumaan kontaktipinnan kohdalle, punnersi itsensä siitä ylös ja pääsi kirjaimellisesti perse edellä kontaktille seisomaan...Voi mikä sitkeä elukka ja ohjaaja jäätyi aivan täysin kun seurasi sitä näytelmää. Huh! Siitä sitten mentiin vielä viimeiset kolme estettä maaliin eikä minulla siinä vaiheessa ollut mitään käsitystä millä tuloksella tulimme maaliin enkä siitä välittänyt. Olin vain niin iloinen ettei tullut loukkaantumista. Jäähdyttelylenkillä sitten uskaltauduin vilkaisemaan tuloksia ja nollahan siellä oli.

Toinen rata oli mukava, paitsi se putki-keppi yhdistelmä, kyllä vähän aikaa jousuin pohtimaan että miten ihmeessä ehdin heittämään railin putkeen ja siitä sitten juoksemaan toiselle puolelle keppejä avittamaan sen oikeaan väliin. No päätin sitten vain luottaa noihin hitaisiin jalkoihini ja saatiin kuin saatiinkin kepitkin suoritettua. Nollalla oltiin maalissa ja ilo ylimmillään, kaksi tuplanollaa viikonlopussa, ei oo meille kyllä mikään rutiinijuttu :)

Kolmantena ratana oli hyppäri, siinäkin pari mielenkiintoista kohtaa, mutta rata tuntui rullaavan sujuvasti eteenpäin eikä siinä mitään suurempia kömmellyksiä tullut. Eli jälleen nollalla maaliin ja voi jehma mikä tunne. Meidän eka triplanolla :)) Maailman paras kisakaveri <3 Jos nyt se kisamasennus olisi hetkeksi voitettu ja josko se viimeinen sm-nollakin tulisi tässä jossain vaiheessa :) Alla olevat kuvat ottanut Sirpa Saari.